tiistai 3. kesäkuuta 2014

"Litchi , madam?"

Haa! Virallinen osuus kenttätöineen ja palavereineen on taputeltu omalta osaltani. Pulla otti ja lähti takaisin Suomeen ja minä jäin viettämään laatuaikaa itseni kanssa muutamaksi päiväksi, ennen kuin saan seuraa Kaappiheterosta eli tuttavallisemmin Hetskusta ja Pennistä. Yhdessä muodostamme legendaarisen Die Kühe - Ratkaisijat -joukkueen, joka on niittänyt menestystä mm. Sotilas- ja erätaitokilpailuissa. Tai tarkemmin yhdessä sellaisessa toistaiseksi. Ja täytyy kyllä vähän leijua sillä, että henkilökohtaisesti pärjäsin niissä mitteilöissä, sillä sain "tsemppari"-palkinnon; hirvennahkaisen lompakon!

Ja asiasta kukkaruukkuun. Muutin Mangalin talosta Patanin ytimestä eläintarhan taakse. Uusi kämppä on vielä lähempänä Pranamayan joogasalia ja vaarallisen lähellä Vienna Bakeryä. Mmmm, cakes... mmm, pretzels... Mutta jännittävintä uusilla tienoilla on litsimiehet. Siis tiedättehän sen vähän piikikkään luumun kokoisen hedelmän, anteeksi luumarjan, jonka sisus kiven ympärillä näyttää meduusalta. No, ilmeisesti nyt on litsisesonki. Ensin Vienna Bakeryn ja Mokshin risteyksessä oli vain yksi litsimies, ja aina joogasta tullessani tai sinne mennessäni mies ojensi litsejä minua kohti ja sanoi: "Litchi, madam?" Ja litsimies oli aina nohevana, olin sitten pyörän selässä tai istuin taksissa.

Mutta kohta litsimies ei ollutkaan enää yksin. Ensin niitä oli kolme samassa kulmassa ja eilen jo viisi. Jokainen hokemassa: "Litchi, madam?" Minä luulin jo tulleeni hulluksi. Ja ei riitä että ne on valloittanut sen kulman, ne on valloittaneet myös mun vakkarilounaspaikan Café Soman risteyksen!!! Nyt mä joudun keksimään kiertoteitä, että välttäisin kohtaamiset litsimiesten kanssa, koska se alkaa olla jo ahdistavaa. Ne on nimittäin sisukkaita niitten litsiensä kanssa. Jos ensimmäiselle sanot, että ei kiitos, niin se ei lannista neljää seuraavaa. Eihän sitä tosiaan tiedä muuttuuko mieleni litsien suhteen ratkaisevasti kahden sekunnin aikana. Ne ei ole mun mielestä kovin kummosia luumarjoja nimittäin. Mutta ehkä joku päivä otan kaikki yhden ja kahden rupian kolikot, joita on kertynyt ja ostan koko rahalla litsejä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti