Un mujer al borde de un ataque de nervios

Tää on pahin vaihe. En ole vielä matkalla, mutta en ihan täysin enää täälläkään. Kuten ystäväni Ryde sen kuvaili, ei tiedä itse mitä odottaa, mitään ei voi suunnitella ja kuuntelee vaan kun toiset tekee suunnitelmia, joista itse jää paitsi. Vaikka tottakai tiedän, että huippua tulee olemaan.

Pakko kuitenkin hehkuttaa, miten helkutin upeita ihmisiä (ja eläimiä) mun lähiympäristööni on minusta itsestäni johtuen tai siitä huolimatta pesiytynyt. Vaimoke ja Setämies yllättivät mut totaalisesti läksiäislahjalla eli mm. Mikko Alatalon levyllä ja Jallupullolla. Jallupullo onkin ainut asia, mitä olen saanut aikaiseksi pakata. Ensimmäiset asiat ensin. Ystäväni Kuusraajanen miekkosineen taas ystävällisesti auttoivat tietokoneprobleemien kanssa, kun se alkoi brakailemaan. Meinasi itku päästä kun katsoin tietokonehuoltojen hintoja. Tai siis ei meinannu, olin ihan paskana. Mutta apu olikin lähellä ja maksutavan sai valita: luonnossa tai alkoholia. Maksoin tällä kertaa jälkimmäisellä.

Mut siitä pakkaamisesta. Varmaan pitäs tälläkin hetkellä tehdä jotain sen asian eteen, mutta mähän juon unkarilaista Tokaji Furmintiä ja katson Satuhäitä. Ja muka samalla mietin, että mitäköhän sitä oikein tarttis. Voin kertoa teille, jos ette vielä sitä tienneet, Satuhäitä katsomalla ei ainakaan tässä asiassa tule hullua hurskaammaksi. Jallupullon lisäksi olen varautunut Finrexinillä. Tämä ei ole nyt mitään piilomainontaa, mikä tahansa vastaava litku kelpaisi (puhun flunssalääkkeestä, en Jallusta). Olen nimittäin aivan vakuuttunut sairastuvani jossain vaiheessa flunssaan. Joten varaudun mustaherukanmakuisella jauheella. Loogista. Aikaisin lauantaiaamuna laskeudun Kathmanduun ja mukana on varmasti Jallua, flunssalääkettä ja joogamatto. Jallun avulla selviän mahataudista, flunssasta Finrexinillä ja jooga auttaa kaikkeen. Loppupäätelmä: putoan jaloilleni eli selviän kaikesta, ihan niin kuin herra Fructuoso Mártinez Eskelinen on mulle opettanut.

Hillitty Tuhma aikoo lähteä mukaan.

Suvituuli

Ennen oli kunnollista...

...NOT!

Opinahjossani olen viime aikoina huomannut, miten parikymppiset jätkät suhtautuu maailmaan a) kuin katkerat vanhukset b) kuin maailmanloppu olis ihan kohta tuloillaan. Poliitikot on pelkkiä huijareita, kierrättäminen turhaa ja eihän täällä Mikkelissä ole edes kunnollisia parkkipaikkoja, jotta voisin joka päivä ajaa kouluun kahden kilometrin matkan autolla ja parkkeerata sen niin, että sen ympärillä mahtuu ajamaan vaikka kaivinkoneella et cetera et cetera... Että kyllä ennen oli kaikki paremmin!

Ensinnäkin: määritelkää se ennen. Oliko se vuosi sitten, 90-luvulla, 60-luvulla, sata vuotta sitten? Vuosi sitten samaan aikaan jouduin mätänemään viikot Pieksämäellä, 90-luvulla musiikki oli pääasiallisesti kuraa ja olkatoppaukset yliampuvia, 60-luvulla homous oli rikollista ja naiset eivät saaneet mennä yksin ravintolaan ja sata vuotta sitten ei ollut käytännössä minkäänlaista infrastruktuuria eikä penisilliini ollut vielä lääkekäytössä. Mut hei, mitäs noista, kun ennen joka tapauksessa oli kaikki paremmin.

Pitäisi lähettää nämä menneisyyteen kaipailijat johonkin kehitysmaahan, missä ei ole sitä vittumaista vesihuoltoa, viemäröintiä ja sellasia turhuuksia, kuten ihmisoikeudet ja terveydenhuoltojärjestelmä. Voitaisiin sieltä sitten vaihdossa ottaa hieman valoisammin tulevaisuuteen suhtautuvia kaiffareita tilalle. Varmaan moni nepalilainen esimerkiksi olisi ihan innoissaan ilmaisesta koulutuksesta ja katuvaloista.

Älkää vaipuko synkkyyteen, maailma on nyt paljon parempi paikka kuin ennen ja me voidaan tehdä siitä vielä parempi. Se kierrättäminen ihan oikeasti kannattaa.

Suvituuli

I'll be post-feminist in post-patriarchy

Päätin tässä aikani kuluksi vähän selvittää teille ja myönnän että vähän itsellenikin, että mihinkäs mä oikeestaan olinkaan menossa. Ööh, Nepaliin... siis noin 28 miljoonan asukkaan demokraattiseen tasavaltaan, jossa on noin 100 eri etnistä ryhmää ja jossa puhutaan lähes yhtä montaa eri kieltä. Siellä sijaitsee kahdeksan maailman neljästätoista yli 8000 metrin huipusta ja yhteistä rajaa on Kiinan ja Intian kanssa. Eli kulttuuria ja maisemia löytyy, mut sit on se toinen puoli. BKT per capita (2012) noin 1300 USD kertoo jo jotain (Suomessa noin 40000).

Nepalin projektin tavoitteena on Devichaurin alueen kehittäminen monellakin osa-alueella, kuten sanitaatio, vesihuolto ja tietysti tulonhankinta, johon metsät liittyy ja sitten: TADAA! Naisten aseman parantaminen. Lempiaiheeni. Achtung babe, seuraa paasausta tasa-arvosta. Tästä saan nimittäin hyvän aasinsillan tosielämän tapahtumiin ihan täällä Suomessa.

Tapahtui eräänä päivänä, että meidän kouluun saapui puhumaan eräs nainen eräästä eteläsavolaisesta puunkorjuuyrityksestä. Bliblablibla saimme kuulla hänen työstään ja useaan otteeseen hän muisti mainita, kuinka hän on yrityksen ainut naistyöntekijä. Eräs opiskelija sitten kysyi häneltä, että onko sillä asialla jotain merkitystä. Ja nyt seuraa tarinan "opetus". Kyseinen naishenkilö vastasi, että hän on aina ollut vain miesvaltaisissa opiskelu-/työpaikoissa ja että ei voisi kuvitellakaan koskaan työskentelevänsä JOITTENKIN AKKOJEN kanssa, koska se olisi ihan kauheeta. No vittu jee. Että sulla ei siis ole kokemusta asiasta, mutta olet silti sitä mieltä, että kaikki naiset on ihan karseita työkavereita? Ymmärsinkö oikein? Kyllä vain. Oli melko hehkeää istua siinä kuuntelemassa sitä sontaa, koska yhtä hyvin se olisi voinut sanoa niille kaikille kahdellekymmenelle miesopiskelijalle, että te olette hyviä tyyppejä, mutta te kaksi siellä (allekirjoittanut ja Vaimoke); hyi saatana.

Maailma on täynnä epätasa-arvoa. Feminismi tarkoittaa sitä, että pyritään kohti tasa-arvoa. Yhdeksän kertaa kymmenestä se tarkoittaa naisten aseman parantamista, mutta toisinaan myös miesten, mietipä vaikkapa huoltajuusasioita. Ja nyt seuraa tarinan todellinen opetus. Meillä on tasa-arvon suhteen asiat ihan hyvin. Ja ihan vitun hyvin jos vertaa esimerkiksi Nepaliin. Mutta kun se ihan hyvin ei riitä ja on täysin idioottimaista verrata yhtään mihinkään. On Nepalissakin varmaan hyvin asiat, jos vertaa Saudi-Arabiaan ja Ceaușescukin oli mukava, jos vertaa Hitleriin... Paras tapa edistää tasa-arvoa maapallon toisella puolella on edistää sitä siellä, missä itse on. Meidän taantuminen ei auta nepalilaisia, eikä ketään muutakaan. Joten siskot ja veljet, mitäpä jos oltais ihan vaan ihmisiä? Ja ihmisiksi.

Ja lopuksi ystäväni Setämiehen sanoin, kun olin ottanut taas hirveet kuumat aiheesta: "Rauhotu feministi nyt." Nyt mä rauhotun. Kunnes taas kiihdyn.

Suvituuli (The mamujahyysääväviherpiiperöfemmari)