Tää on pahin vaihe. En ole vielä matkalla, mutta en ihan täysin enää täälläkään. Kuten ystäväni Ryde sen kuvaili, ei tiedä itse mitä odottaa, mitään ei voi suunnitella ja kuuntelee vaan kun toiset tekee suunnitelmia, joista itse jää paitsi. Vaikka tottakai tiedän, että huippua tulee olemaan.
Pakko kuitenkin hehkuttaa, miten helkutin upeita ihmisiä (ja eläimiä) mun lähiympäristööni on minusta itsestäni johtuen tai siitä huolimatta pesiytynyt. Vaimoke ja Setämies yllättivät mut totaalisesti läksiäislahjalla eli mm. Mikko Alatalon levyllä ja Jallupullolla. Jallupullo onkin ainut asia, mitä olen saanut aikaiseksi pakata. Ensimmäiset asiat ensin. Ystäväni Kuusraajanen miekkosineen taas ystävällisesti auttoivat tietokoneprobleemien kanssa, kun se alkoi brakailemaan. Meinasi itku päästä kun katsoin tietokonehuoltojen hintoja. Tai siis ei meinannu, olin ihan paskana. Mutta apu olikin lähellä ja maksutavan sai valita: luonnossa tai alkoholia. Maksoin tällä kertaa jälkimmäisellä.
Mut siitä pakkaamisesta. Varmaan pitäs tälläkin hetkellä tehdä jotain sen asian eteen, mutta mähän juon unkarilaista Tokaji Furmintiä ja katson Satuhäitä. Ja muka samalla mietin, että mitäköhän sitä oikein tarttis. Voin kertoa teille, jos ette vielä sitä tienneet, Satuhäitä katsomalla ei ainakaan tässä asiassa tule hullua hurskaammaksi. Jallupullon lisäksi olen varautunut Finrexinillä. Tämä ei ole nyt mitään piilomainontaa, mikä tahansa vastaava litku kelpaisi (puhun flunssalääkkeestä, en Jallusta). Olen nimittäin aivan vakuuttunut sairastuvani jossain vaiheessa flunssaan. Joten varaudun mustaherukanmakuisella jauheella. Loogista. Aikaisin lauantaiaamuna laskeudun Kathmanduun ja mukana on varmasti Jallua, flunssalääkettä ja joogamatto. Jallun avulla selviän mahataudista, flunssasta Finrexinillä ja jooga auttaa kaikkeen. Loppupäätelmä: putoan jaloilleni eli selviän kaikesta, ihan niin kuin herra Fructuoso Mártinez Eskelinen on mulle opettanut.
Hillitty Tuhma aikoo lähteä mukaan.
Suvituuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti