tiistai 15. huhtikuuta 2014

"Kuka hullu nyt pyöräilee ylämäkeen?"

Puolitoista kuukautta Nepalia takana ja tänä viikonloppuna olimme ensimmäistä kertaa kahden päivän minilomalla, jota myös viikonlopuksi kutsutaan. Tai Suomessa kutsutaan. Täällä tehdään kuusipäiväistä työviikkoa, joten ainut vapaapäivä on lauantai. Koska sunnuntai oli nepalilaisen uudenvuoden aatto, kukaan ei kuitenkaan tehnyt mitään, joten hetki oli otollinen livistämiseen.

Nagarkotiin on matkaa noin 25 kilsaa, josta noin viimeisen kymmenen kilometrin matkalla noustaan kilometri. Kuulostaa kivalta! Suomalaisen käsitys rentouttavasta viikonlopusta; 30 astetta lämmintä ja 25 kilsaa ylämäkeä. Pikachu ei nepalina voinut ymmärtää, miksi joku haluaisi pyöräillä ylämäkeen, kun alamäkeen meneminen on niin paljon helpompaa. Niinpä. Tässä kiteytyy kulttuuriemme erot. Siinä saattaa myös olla osasyy siihen, miksi asiat joskus tapahtuu melkosella viiveellä: kun ketään ei huvita oikein tehdä mitään liian rasittavaa. En jaksanut alkaa selittää, miten musta on jollain sairaalla tavalla kiva pyöräillä kouluun 20 asteen pakkasessa, että kuinka voin olla tyytyväinen itseeni, kun säästin luontoa ja sain hyötyliikuntaa, vaikka olosuhteet oli vähemmän mairittelevat. Se olis voinu mennä kevyesti yli ymmärryksen.

Nagarkotin parasta antiahan on mahtavat maisemat Himalajalle. Muutenhan se on ihan vain tavallinen pikkuinen kylä. Himalajasta ei näkynyt vilaustakaan, sillä pilvet peitti näkymät kokonaan koko sen ajan kun me oltiin siellä. No ei se mitään, viikon päästä meitsi katselee niitä paljon lähempää (Annapurna baby!). Viikonloppu meni lähinnä hiljaisuudesta, yhdestä ansaitusta oluesta, sipseistä ja suklaasta nauttien, jotka on täällä todellisia ylellisyystarvikkeita. Tää buddhalaisuus varmaan on tarttuvaa, kun sitä ilmeisesti pystyy pysymään kohtuudessa. Kultainen keskitie ja sitä rataa. Seuraavassa laadultaan heikkoa kuvamateriaalia matkan varrelta.


Uskollinen ystävä ja peruseväät; mehua ja keksejä


Puolimatkan krouvi eli Nagarkot 11 km


Tätä katsellessahan tulee melkein ikävä Pieksämäkeä


Eminemille terveisiä että täältäkin saa chipsui ja olutta


Changunarayan


"Oy dude, ya sellin any corn here?"

Lopuksi mielikuvitusmatka mun elämään. Kuvittele, että juot mielelläsi hyvää kahvia ja et ole saanut päivään minkäänlaista kahvia. Menet paikkaan, joka mainostaa tarjoavansa hyvää paikallista luomukahvia. Tilaatte kaksi; yhden mustana ja yhden maidolla. Odotatte puoli tuntia. Pöytään tuodaan yksi kahvi ja kupissa maitoa. Kuluu kymmenen minuuttia ja tulee toinen kahvi. Maistat kahvia. Se on kamalinta myrkkyä mitä olen koskaan saanut. Ja sen tekemiseen on käytetty puoli tuntia. Huomaat, ettei oikeastaan vituta, vaan naurattaa. Tää on tämmöstä aina välillä.

Suvituuli

3 kommenttia:

  1. vai sellasta siellä. täällä ollaan kovasti ihmetelty ja vähemmän ihmetelty... Mutta edelleen ollaan johtopäätöksessä, että mämmi kuuluu pääsiäiseen ja pieksämäellä oli kaikki paremmin.

    VastaaPoista
  2. No hitto kun mä just pyysin pistää pari mämmituokkosta pakkaseen et voisin syödä sitä sit kesällä, mut enhän mä voi niin tehdä, koska mämmi todellakin kuuluu pääsiäiseen!

    VastaaPoista
  3. Ah, chipsui ja kaljoo. Ehkä mää selviän siellä just ja just hengissä :)

    VastaaPoista