Mäkivetoja...

Syömisen ja nukkumisen lisäksi meillä ei toistaiseksi ole ollut hirveästi velvollisuuksia, joten on ollut aikaa harrastaa päämäärätöntä ja päämäärällistä kävelyä ympäri Kathmandua. Välimatkathan täällä ei ole kovin pitkiä. Laskettiin, että Kathmandun päästä päähän on yhtä pitkä matka kun Jyväskylässä Ylä-Myllyjärveltä Valion suoralle. Eli ehkä vähän toistakymmentä kilsaa linnuntietä. Etenemistä tietenkin jarruttaa saasteisen hengitysilman lisäksi lukemattomat ihmiset, autot, mopot, moottoripyörät, tuk-tukit ja ne ihan mahtavat traktorin ja puutarhajyrsimen risteytykset, jotka niin ikään yrittää päästä etenemään kapeilla kaduilla. Niinpä eteneminen on suhteellisen hidasta millä vempeleellä hyvänsä.

Meillä oli tänään aikeissa kävellä Kathmandun lounaispuolelle Kirtipuriin. Ja hyvin selvittiinkin Bagmati-joelle ja jopa sen yli, joskin piti ylittää se erittäin epämääräisen näköistä riippusiltaa pitkin. Joen ylittämisestä selvinneinä emme pysähtyneet lukemaan karttaa, vaan suuntasimme ensimmäiselle vihreälle kukkulalle. Olimme pasteerailleet siellä jo hyvän tovin, kun tajusimme että emme olekaan Kirtipurissa, vaan Chobharissa. No, pienet samastamisvirheet kuuluu suunnistukseen. Muutenhan me ollaan satuttu löytämään kaikki paikat, mitä ollaan etsitty. Mitä nyt lähetystöä etsittiin vähän kauemmin, mutta se johtui siitä, että se oli merkitty karttaan ihan jonnekin muualle kuin se oikeasti oli.

Chobharista näkyy vuoret, tuonne jonnekin me huomenna lähdetään.

Paikallista arkkitehtuuria, huomaa sähköasentajan taidonnäyte.

Hauva ottaa lepiä. Tämä yksilö oli selvästi hoidetumpi tapaus, toisin kuin useimmat koirat täällä.

Tämmöstä tällä kertaa. Huomenna lähdetään sinne kuuluisaan hevon kukkeriin, eli en ole tavoitettavissa. Eipä kyllä moni tavoittelekaan, mutta kunhan ilmoitin.

Suvituuli

Ai niin, mä ehkä suututin tänään jonkun jumalan, kun kuljin hetken aikaa olkapäät paljastettuina ja nyt ei netti toimi kunnolla.