torstai 27. maaliskuuta 2014

Jos otat, et aja. Ja jos ajat, niin ilman valoja ja jalkakäytävällä.

Kuten nokkelimmat teistä ehkä jo tietävätkin, niin liikennekulttuuri tässä maailmankolkassa poikkeaa hieman suomalaisesta. Valaisenpa hieman asiaa.

Ensinnäkin liikenne on vasemmanpuoleinen. Tai siis periaatteessa on ja käytännössä noin 80-prosenttisesti vasemmanpuoleinen. Hyvin usein ihmiset ajavat ihan surutta vastaantulijoiden kaistalla tai moottoripyörät jopa jalkakäytävällä, jos oma kaista sattuu olemaan tukossa tai jos oma puoli tiestä on huonossa kunnossa tai jos se vaan sattuu olemaan kätevämpää.

Toisekseen ilman riikkaria et selviä. Äänimerkin antaminen on erittäin oleellista ja sen merkitys vaihtelee hieman tilanteesta riippuen. Usein se on ilmoitus, että "Tee tilaa, olen takanasi ja menossa ohi!" tai että "Olen täällä mutkan/kulman takana tulossa, varo!" tai että "Helvettiin siitä edestä!"

Kolmanneksi erittäin hyvä tapa liikkua on skootteri tai moottoripyörä, joista useimmat täällä taitavat olla meidän mittapuulla joko kevytmoottoripyöriä tai pieniä moottoripyöriä eli jossain 100 ja 150 välissä. "Hauska" pieni yksityiskohta on se, että vain kuljettajalla tulee olla kypärä. Pari kertaa olen joutunut kyytiläiseksi ilman kypärää (Sorry Big Mama ja Big Daddy) ja koko ajan on pyörinyt elämän filmi mustavalkoisena mielessä taustamusiikkina mantra: "Muneipitästehdänäinmuneipitästehdänäinmiksmäteennäin..." Mutta onneksi sain Mister Mangalilta kypärän lainaan siihen asti kunnes saan hommattua oman. Kypärän kanssa nimittäin moottoripyöräily on erittäin mukavaa, nopeaa ja maisemat hulppeita, tosin häkämyrkytys uhkaa. Mutta se uhkaa matkustustavasta riippumatta.


Taustalla Tarmon (meidän nepalilainen insinööri) motskari ja hieno kahden mentävä sadeviitta

Neljänneksi kaupungissa liikkumiseen suosittelen Tempoa eli joukko-tuk-tukia. Matkustajatila on noin 1,8 * 2 metriä ja tähän mennessä ennätys on ollut 13 ihmistä matkustajatilassa ja kolme etuosassa kuski mukaan lukien. Täytyy huomauttaa, että matkustajatilan matkustajista 2 roikkui ulkopuolella. Koska Tempossa on ruohonleikkurin tai Trabantin (tomato, tomeito) moottori, sillä ei pääse kovin kovaa ja se tuntuu siksi turvalliselta. Ja edullinenkin se on, kun yhdensuuntainen matka Patanista Kathmanduun maksaa ehkä 15 senttiä per immeinen. Joukkoliikenne kunniaan!


Tempot rivis, pinos ja pakas


Mielikuvaharjoitus: kuvittele takaosaan 13 ihmistä

Viides pointti on omistettu erityisesti kaikille metsätalousinsinööreille. Luuletko tarvitsevasi työsi takia nelivetoa ja korotettua pohjaa, että pääsisit kulkemaan kurjassa kunnossa olevia mehtäautoteitä? Luulet väärin. Voit säästää auton hankinta- ja käyttökuluissa hankkimalla Maruti Suzuki Alton vuosimallia 90-luku! Kyytiin mahtuu ainakin 6 ihmistä ja tilaa jäi vielä runsaasti eli mittakeppi ja Masserit mahtuu mukaan. Ihan yhtälailla sillä kivutaan tuonne kylän pintaan serpentiiniteitä, joita en aina edes kutsuisi tieksi. Setämiehelle terveisiä, että unohda ne perheautot, voin diilata sulle yhden Maruti Suzuki Alton.


Näillä mennään, ihan minne vaan

Kuudes ja viimeinen asia on MTB. Mountain Bike. Maastopyörä. Uusi rakkauteni kohde. Nimesin Ismo-Simon nepalilaisen ottoveljen Krishna-Hariksi. Täytynee varata Krishna-Harille paikka paluulennolle.

Suvituuli

PS. Mulla on kuitenkin pyöräilykypärä.

1 kommentti:

  1. Hyvin kirjotettu! Ja huikeen hyvä blogi muutenkin. :)

    Tulee mieleen meikän reissu Nepaliin vuonna 2008. Varsinkin noista liikenne"säännöistä" jaksan päivitellä edelleen kaikille. Tiesitkö esmes että Nepalissa on semmonen sääntö että jos ajaa vahingossa jonkun päälle niin kuski joutuu maksamaan loppuelämänsä hyvitystä tälle päälleajettavalleen? Tästä syystä moni kuski päätyy siihen että jos erehtyy moiseen tilanteeseen niin pyrkii tappamaan autonsa alle jäävän koska silloin joutuu kustantamaan ainoastaan hautajaiset = tulee halvemmaksi. Tämä on kuultu paikalliselta perhetutulta. Nice one, vai mitä ? :D

    VastaaPoista